Mitä jäljelle jää?

Perjantain 13.9.2013 Vakka-Suomen Sanomien pääkirjoituksessa vedettiin hienosti yhteen askaislaisten tuntoja. Uutisia lukiessa on täysin käsittämätöntä, että naapurikunnassa pidetään Askaisten puolta enemmän kuin oman kunnan sisällä. Olisin naiivi, jos en ymmärtäisi maailman muuttuvan ja kehityksen kulkevan eteenpäin, mutta jotain outoa tässä on.

Ankeista ajoista ja vallitsevasta asiaintilasta johtuen ihmettelen suuresti sitä, että aloitetaan palveluiden alasajo kun lähitulevaisuuden koittaessa suuri sote-uudistus pistää kaiken uusiksi. Tulee uusia, kalliita ja toimimattomia tietojärjestelmiä, päällikköä toisensa perään ja mikään ei enää toimi. Kaikki tämä maksaa ja teettää aivan turhaa, tuottamatonta työtä. Koko sote-uudistus on yhtä syvältä kuin jätevesiasetukset tai kuntaliitosten viiden vuoden suoja työsuhteessa. Kaikki hinkuvat hiilineutraaliksi, mutta Askaisten terveysaseman lakkauttaminen lisää yksityis- ja taksiautoilun määrää. Eihän tätä arkielämässä oteta huomioon, sillä hiilineutraalius on ajatuksena hieno, ylevä ja rahaa säästävä –  kun se tehdään oikein. Pah, aivan turhaa vouhotusta. 10 000 vuoden päästä on taas jääkausi ja kukaan teistä ei ole täällä maan päällä viherpiipertämässä.

Terveyspalvelujen keskittäminen Maskun terveysasemalle ei ole järkevää, koska rakennus on tämän päivän mittapuulla katsottuna huonokuntoinen. Sijainniltaan Maskun terveysasema on huono, paitsi Takapaltassa asuville. Toivon todella, että Akseli-kunnat eivät ala rakentamaan uutta terveysasemaa, koska kun päästään kunnolla sote-keskusteluun, niin ei enää riitä Masku-Nousiainen-Mynämäki kattamaan väestöpohjaa ja taas tarvitaan uutta terveysasemaa. Keskittäminen ei ole myöskään järkevää, jos ihmisiä on jo riittävästi lähellä Askaisten terveysasemaa. Mietoislaiset ja lemulaiset voivat hyvin käydä Askaisissa terveysasemalla, jos siihen annetaan mahdollisuus.

Susanna Laivoranta-Nyman kertoi tiistaina 27.8. järjestetyssä keskustelutilaisuudessa, että Askaisten terveysasema halutaan sulkea paitsi vuokrasäästöjen vuoksi myös vähäisen henkilökunnan määrän haavoittuvuudella – ironisesti sanottu. Jos Askaisten terveysasemalla on henkilökunnan sairastapaus, niin silloinhan korvaava työntekijä siirtyy Mynämäeltä tai Maskusta Askaisiin. Jos tämä ei onnistu, niin Akselin pitää palkata vuorolistojen laatijaksi henkilö teollisuuden tai kaupan puolelta. Askaisten terveysasemalle pitää siirtää lisää työntekijöitä ja ohjata enemmän lemulaisia ja mietoislaisia Askaisiin asioimaan. Mielestäni ennen kunnanvaltuustojen lopullista päätöstä pitää tehdä kysely kunnan asukkailta siitä missä he haluavat asioida. Ei kultaakaan kaiveta mistä sattuu, vaan tehdään koeporauksia.

Samaan aikaan lahdattaessa terveystaloa voin lukea varhaiskasvatus- ja opetuslautakunnan pöytäkirjasta seuraavaa: ”Vuoden 2014 TA –suunnitelman mukaan Askaisten 14-paikkaisen päiväkodin toiminta lopetetaan 31.5.2014 ja lapset sijoitetaan Askaisten perhepäivähoitajille sekä Lemun Lounatuulen ja Satu-Seikelän päiväkoteihin.”. Siinä menee päiväkotikin. Koulun puolesta pelättiin viimeksi pari vuotta sitten. M/S Estonian meriperämiehen viimeisiä sanoja lainaten:

”Todella pahalta, todella pahalta näyttää nyt tässä kyllä”.

Akselivallasta on historiassa huonoja kokemuksia. Emokuntamme Masku oli kuntaliitoksessa aloitteellinen osapuoli ja alkuun naimakauppa oli yhtä hanimoonia, kunnes saatiin leikkurit teroitettua. Tämä poltetun maan taktiikka synnyttää katkeruutta ja epätasa-arvoa oman kunnan sisällä. Näin ollen tarvitsemme askaislaisia, maskulaisia, mietoislaisia ja lemulaisia liittoutumaan tätä kuvitteellista säästöä vastaan.

Omin lupineen raapustanut
Rami Koivisto
Yrittäjä

Askaisten terveystalon sulkemisessa ei ole kyse pelkästä terveystalosta. Kyseessä on koko vireän alueen vetovoiman tuntuva heikentäminen. Alueen asukkaille annetun lupauksen pettäminen.

2000-luvun puolivälissä silloin vielä itsenäisen Askaisten kunnan kovimpia valtteja taistelussa uusista kuntalaisista olivat isot asuntotontit, joita myytiin vieläpä edullisesti. Kohtuulliseksi arvioitu työmatka Turkuun yhdistettynä uusien omakotialueiden isoihin tontteihin oli jo sellaisenaan kiinnostava yhdistelmä, mutta millaista roolia silloin tehdyissä tonttikaupoissa näyttelivät kunnan tarjoamat palvelut? Päiväkoti ja terveysasema arvioitiin varmasti sellaisiksi palveluiksi, jotka ainakin edesauttoivat päätöstä ajaa pidempää työmatkaa, varsinkin kun matkan kesto ajallisesti oli hyvin lähellä vaikkapa Turun Martin kaupunginosan aamuruuhkaan juuttuvien työmatkan kestoa.

Näihin päiviin asti säilyneet palvelut ovat olleet paitsi palveluita, myös muuttajille tehty lupaus. Askaisiin kotinsa rakentaneet perheet ovat päättäneet rakentaa elämänsä annetulle etäisyydelle työpaikoista, olemassa olevien palveluiden varaan. Kuinka moni olisi ollut valmis tekemään saman päätöksen, jos palvelut olisivat olleet heikommat? Sellaiset, jotka niistä nyt aiotaan tehdä?

Kun palveluita ajetaan alas ja yhdistetään suurempiin yksiköihin, päätösten tekijät selittävät aina päätöksiään säästöillä. Joskus säästöjä jopa todella saavutetaan, mutta ei aina. Toteutuessaan säästöt ovat toki tärkeitä, mutta pitäisikö myös miettiä, onko suomalainen tapa jakaa rahaa oikea? Puhutaan kurjuuden jakamisesta, ja sitä tapamme levitellä rahaa juuri on.

Yhteiskunnalla kyllä on rahaa, mitä jakaa. Mutta onko järkevää jakaa vähän vähemmän kaikille, jotta saadaan säästöä? Vai pitäisikö valita panostuksen kohteet, ja lopettaa kokonaan jotkin muut toiminnot? Miksi yhteiskunta kerää verovaroja, jos ei tarjotakseen hyvät palvelut? Hyvä palvelu tarkoittaa vähemmän mutta saavutettavampia, paremmin toimivia palveluita. Ei lukemattomia, kaukana olevia ja rahan puutteessa kituvia, saman kakun jakamisesta keskenään kiisteleviä palveluita.

Jarno Keskinen
jarno.keskinen@vakka.fi